Kuinka te kestätte toisianne?
”Miten se oman puolison kanssa työskentely onnistuu?” ”Oletteko te sitten aina yhdessä?” ”Eikö joskus ala ärsyttämään?” Näihin kysymyksiin saamme vastata tasaisin väliajoin, kun kerromme yrityksestämme ihmisille. Olemme työskennelleet Artun kanssa yhdessä jo neljä vuotta. Meillä on yhteinen yritys, jonka työtilat sijaitsevat meidän yhteisessä kodissa. Lisäksi meillä on yhteinen ihana pieni lapsi. Vapaa-ajan vietämme joko kolmestaan kun lapsi on hereillä, tai sitten hänen nukkuessa Artun kanssa kahdestaan. Olemme siis ihan oikeasti koko ajan yhdessä.
Olen aina sanonut, että se on onni ettei kumpikaan meistä osaa tehdä toisen töitä. Olemme aina olleet aivan riippuvaisia toistemme työpanoksesta. Ilman käsikirjoittajaa ei ole mitä piirtää, ja käsikirjoitus ilman piirrosta ei ole sarjakuva. Pöyröitä ei myöskään olisi olemassa ilman meidän kahden identtistä huumorintajua ja tapaa vitsailla.
Haastavinta on vapaa-ajan ja työajan erottaminen. Etenkin nyt, kun olen itse äitiyslomalla ja Arttu yrittää tehdä töitä samassa tilassa. Minun on joskus vaikeaa hyväksyä, että olohuoneessa puhelin kädessä pyörivä mies on oikeasti töissä. Huutelen Arttua katsomaan hassuja juttuja, joita poikamme tekee tai ihan vaan nopeasti kurkkaamaan naapurin Sallan Facebookkiin laittaman hauskan kissavideon. Joskus poikamme haluaa olla isin sylissä juuri tärkeän työpuhelun aikana ja huutelee omia vauvajuttujaan keskustelun päälle. Olen kyllä heittäytynyt äitiyslomalle täysillä, mutta joskus harmittaa ettemme voi olla sillä molemmat. Olemmehan me aina tehneet kaiken yhdessä.
Myös aiemmin meillä oli haasteita erottaa vapaa-aikaa ja työaikaa. Tilanne oli vain hyvin erilainen ennen pojan syntymää. Aikaisemmin olimme kaksi nuorta yrittäjää, jotka tekivät töitä aamusta iltaan. Kaikki keskustelumme liittyivät yhteiseen yritykseen ja sen kehittämiseen. Kutsuimme kavereita kylään, jotta puhuisimme edes hetken jostain muusta kuin työstä. Niin käy helposti, kun tekee rakkaasta harrastuksesta ammatin. Voin sanoa, että smart casual tarkoittaa yrityspukeutumisessa hyvin eri asiaa kuin lapsiperheen arjessa.
Hassuinta tässä kaikessa on se, että vaikka tuntuu että tämä lapsiperheen arjen ja yrittäjyyden yhdistäminen on joskus haastavaa, on yritys menestynyt paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Edessä on isoja projekteja ja mahdollisuuksia, joista ennen voimme vain haaveilla. Ehkä olemme oppineet tarttumaan vain oikeasti hyödyllisiin tarjouksiin ja mietimme mikä on järkevää ja mikä vain ajanhukkaa. Kun vaakakupissa on toisella puolella yhteinen perheaika ja toisella puolella uusi työtarjous, perheaika vie aika usein voiton. Uusi elämäntilanne on pakottanut meidät tehostamaan toimintaamme ja näyttäisi siltä, että se on parasta mitä yritykselle on tapahtunut.
Joten tämän pohdiskelun perusteella voisin vastata alussa esitettyihin kysymyksiin näin: Hyvin, olemme, alkaa.
-Liisa